Tulipalo vei meiltä kodin – hälytysjärjestelmä auttoi selviytymään

Kotimme ja omaisuutemme vienyt tulipalo ei varoitellut itsestään etukäteen. Onnettomuuspäivä oli aivan tavallinen torstai, tarkalleen ottaen 18. elokuuta vuonna 2022.

Työskentelen rikostoimittajana ja rikoskirjailijana, ja tuttuun tapaan olin tehnyt päivän kirjoitushommia kotitoimistolta käsin. Iltapäivästä olin vielä laittanut perheelle makaronilaatikkoa ja ulkoillut koirien kanssa.
Mikään ei viitannut siihen, että päivän lopussa olisimme kodittomia.

Asuimme vuonna 1976 valmistuneessa talossa, jota olimme remontoineet ahkerasti jo kahdeksan vuoden ajan. Olimme laittaneet käytännössä kaiken lattiasta kattoon uusiksi. Viimeisimmäksi oli remontoitu vanhasta autotallista työhuone. Koti oli ihana ja aivan meidän näköisemme. Viimeisimmät kuvatkin puhelimessa ovat yleiskuvia kodista, ihastelin sitä päivittäin.

Sector Alarmin hälytysjärjestelmä tuo turvaa

Sector Alarmin kodin hälytysjärjestelmän olimme hankkineet noin vuotta ennen onnettomuutta, ja olimme olleet siihen erittäin tyytyväisiä jo ensimetreistä lähtien. Hankintapäätös osoittautui yhdeksi tärkeimmistä ratkaisuista, joita olemme perheen turvallisuuden kannalta koskaan tehneet.

Olen aina ollut hyvin turvallisuushakuinen ihminen. Se on ehkä johtunut osittain luonteestani, mutta vielä enemmän työni on muovannut maailmankuvaani. Toimiessani rikostoimittajana ja rikoskirjailijana näen ja kuulen jatkuvasti tarinoita ihmisistä, joiden elämä muuttui hetkessä. Tiedän, kuinka paljon ikäviä ja joskus täysin arvaamattomia asioita voi tapahtua.

Minulle turvallisuuteen panostaminen ei ole liioittelua, vaan se on realismia. Alkuperäinen kimmoke Sector Alarmin järjestelmän hankkimiseen ei kuitenkaan tullut vain yleisestä varovaisuudesta, vaan konkreettisesta syystä, sillä olin työni kautta saanut vainoajan. Se oli pelottava kokemus, joka muutti käsitykseni siitä, mitä kaikkea voi tapahtua omassa turvallisessa kodissa. Kokemuksen myötä koti ei tuntunutkaan enää siltä turvasatamalta, joka sen pitäisi olla. Halusin tehdä kaikkeni suojellakseni perhettäni ja palauttaakseni tunteen, että kotona voimme aina olla rauhassa.

Järjestelmä koostui puhelimen kautta seurattavista valvontakameroista, herkästi reagoivista optisista savuilmaisimista, murtohälyttimistä sekä valvontalaitteisiin yhdistettyyn, nopeasti toimivasta hälytyskeskuksesta. Jo ensimmäiset käyttökerrat osoittivat, että lupaukset pitivät paikkansa. Mikäli jokin laukaisi hälytyksen, Sector Alarmin hälytyskeskuksesta soitettiin meille sekunneissa. Se teki vaikutuksen.

Turvallisuuden tunne syntyi myös pienistä, arkea helpottavista asioista. Sain mielenrauhaa siitä, että pystyin koska tahansa, missä tahansa, kurkistamaan puhelimen kautta, oliko kaikki kotona kunnossa. Saatoin tarkistaa, liikkuiko talon etupihalla joku, olivatko ovet varmasti kiinni tai oliko sisätiloissa kaikki kuten piti.

”Äiti täällä palaa”

Tuona aurinkoisena elokuisena päivänä vainoaminen oli jo onneksi päättynyt ja tekijä oli saanut tuomionsa, mutta järjestelmästä me emme olleet halunneet enää luopua. Iltapäivällä 7- ja 10-vuotiaat lapseni palasivat koulusta.

Lähdin kolmen maissa kaupunkiin hoitamaan työasioita ja kyläyhdistyksen velvollisuuksia. Kaupungissa hoidin asioita parin tunnin ajan ja lähdin sen jälkeen viemään ystävääni toiselle paikkakunnalle. Kello oli muutamaa minuuttia yli puoli kuuden, kun ajoin valtatiellä ja huomasin puhelimeni soivan. Näytöllä vilkkui Sector Alarmin hälytyskeskuksen numero.

Hälytyskeskuksen työntekijä tiedusteli, oliko kaikki hyvin, sillä kotimme savuilmaisin hälytti. Hetkeksi maailma tuntui pysähtyvän. Tiesin, että järjestelmän hälyttimet olivat erittäin herkkiä. Ne olivat joskus aiemmin laukaisseet hälytyksen esimerkiksi, kun olin käräyttänyt ruokaa pannulle. Nyt lapset olivat kuitenkin keskenään kotona, kukaan ei tehnyt ruokaa. Samassa vilkaisin puhelinta ja näin nuorimmalta lapseltani tulleen viestin. "Äiti täällä palaa.” Sitä tunnetta on vaikeaa pukea sanoiksi. Hätä otti vallan.

Hälytysjärjestelmän valvontakameroista näkyi pelkkää savua

Myöhemmin sitten selvisi, että puolisoni oli vain hetkeä aiemmin antanut vanhemmalle lapsellemme luvan lähteä kavereidensa kanssa ulos. Hän oli itsekin lähdössä jo töistä kotimatkalle, eikä 7-vuotias joutuisi olemaan yksin kovinkaan kauaa. Tuo kyseinen aikaikkuna oli hieman alle 20 minuuttia. Tulipalo syttyi, kun lapsi oli ollut yksin reilut kymmenen minuuttia.

Sector Alarmin hälytyskeskuksesta meni ensimmäisenä tieto hätäkeskukseen. Muut, naapureiden ja meidän tekemät soitot tapahtuivat vasta useita minuutteja myöhemmin. Sillä oli tässä asiassa suuri merkitys.

Lopetin hetkeksi puhelun hälytyskeskuksen kanssa ja soitin lapselleni. Hän vastasi puhelimeen toistaen samaa asiaa, jonka oli jo viestiinkin laittanut. Kotona oli syttynyt tulipalo, eikä hän tiennyt miksi. Lapsi oli kuitenkin kunnossa, eikä ollut loukkaantunut tai hengittänyt savua.

Puhelun alkaessa hän seisoi jo ulkona, johon samalla hetkellä saapui onneksi naapurimme.
Lapsi kertoi kuulleensa keittiöstä kummallista rätinää ja nähnyt ovelta, miten seinästä löivät liekit. Hänen pinkoessaan ulos, Sector Alarmin hälytys oli jo kytkeytynyt päälle. Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että tulipalo oli alkanut suorastaan räjähtämällä.

Kuultuani että lapsi on turvassa, vilkaisin Sector Alarmin sovelluksen kautta keittiön perälle ja olohuoneeseen asennettuja valvontakameroita. Vastassa oli sankka savuverho, josta ei enää nähnyt edes läpi. Siitä alkoi rehellinen paniikki. Olin noin 40 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Kyydissäni ollut ystäväni soitti puolisolleni, joka ehti nipin napin kotiin niin, että sai savusukellettua talosta lemmikkimme. Yhden kissan menetimme.

Kotona oli vastassa savupatsas

Itse lähdin ajamaan sata lasissa kotiin, aivan hysteerisenä. Yleensä olen kohtuullisen hyvä hätätilanteissa ja pystyn toimimaan järkevästi paineen alla, mutta tuossa hetkessä kontrollini petti totaalisesti. Sector Alarm kannatteli tässä tilanteessa hienosti. He soittivat minulle hälytyskeskuksesta uudelleen, pitivät minua kartalla tilanteesta ja rauhoittelivat. Kaiken hädän keskellä muistelen tätä rautaista ammattimaisuutta ja tyyneyttä vielä kolmen vuoden jälkeenkin lämmöllä.

Ensimmäisten kilometrien ajan onnistuin uskottelemaan itselleni, että palo saataisiin varmasti vielä hallintaan. Valitettavasti hälytyskeskuksen työntekijä kuitenkin joutui ajomatkan aikana kysymään minulta, että eihän talossa varmasti ole enää sisällä ketään, sillä hän näkee satelliittikuvista, että siellä palaa katto.

Tämä tieto sai minut hiljentämään vauhtia, käsitin että kiirehtiminen oli turhaa. Tässä vaiheessa olin jo saanut puolisoltani kuulla, että hän ja lapset olivat ulkona talosta. Katon palamisesta ymmärsin, että peli kodin suhteen oli menetetty – minun oli turha ottaa enää minkäänlaista lisäriskiä ajamalla liian lujaa. Sector Alarmin työntekijän rauhallisuus tarttui. Takerruin siihen, että kaikki järjestyisi jollain tavalla.
Kun sitten saavuin kotikylälle, vastassa oli todella murheellinen näky. Taivaalle kohoava savupatsas näkyi jo kaukaa ja kitkerä haju tulvi nenään paljon ennen kotipihaa.

Paikalla oli muistaakseni kahdeksan palolaitoksen sammutusyksikköä, ambulanssi ja iso joukko sivullisia seuraamassa sammutustöitä. Minulle vahvistui, että tilanne oli talon ja omaisuuden suhteen toivoton. Kiitos perheen, läheisten, ystävien ja kyläläisten, meille järjestyi todella nopeasti kriisiapua ja tukea sen aivan akuuteimman vaiheen yli.

Vanhoista tavaroistamme saimme napsittua myöhemmin talteen vain muutamia muistoesineitä. Ne, joita tuli ei tuhonnut, olivat pilalla vedestä ja palokaasuista.

Hälytysjärjestelmä auttoi tulipalon selvittelemistä vakuutusyhtiön kanssa

Väliaikainen koti järjestyi nopeasti, ja saimme suuren auttajajoukon ansiosta haalittua kasaan pakolliset vaatteet ja tavarat. Kun asumiskuviot oli saatu selville ja tiesimme, ettei meidän tarvinnut enää kantaa huolta siitä, missä yöpyisimme seuraavan yön, edessä oli aivan valtava työmaa. Oli ryhdyttävä selvittämään vakuutusyhtiön kanssa palon syttymissyytä, vahinkojen laajuutta sekä sitä, miten palo tultaisiin korvaamaan.

Vahingon laajuus olikin selvillä hyvin nopeasti: kaikki oli mennyttä.

Jo ennen ensimmäisiä puheluita henkisesti varauduin rankkaan ruljanssiin – pitkiin keskusteluihin, epäselvyyksiin ja jopa riitelyyn korvausasioista. Olin kuullut monilta tarinoita siitä, kuinka prosessi voi kestää kuukausia.

Yllätyin, kuinka jouhevasti asiat lopulta selvisivät, ja iso kiitos tästä kuului Sector Alarmin järjestelmälle. Taloon asennetut kamerat olivat nimittäin ryhtyneet kuvaamaan heti palon alkaessa ja välittivät kuvaa eteenpäin tuhoutumiseensa asti. Se hetki, kun sain kuulla tästä, oli valtavan helpottava – meidän ei tarvinnut yrittää selittää ja perustella kaikkea pelkkien muistikuvien ja arvailujen varassa, vaan vakuutusyhtiön tutkijoilla oli konkreettista materiaalia käytössään.

Se joudutti tutkimusta merkittävästi ja säästi meiltä paljon turhaa stressiä, aikaa ja paperisotaa.
Lopulta kävi ilmi, että palo oli saanut alkunsa liesituulettimeen tulleesta oikosulusta. Se tieto oli hämmentävä ja lohduton samaan aikaan. Tarkempaa selitystä onnettomuudelle ei perusteellisista tutkimuksista huolimatta koskaan saatu, sillä kaikki oli palanut niin pahasti, ettei selvää johtopäätöstä voitu tehdä. Kyseinen laite oli vain kolme vuotta vanha, eikä se ollut edes päällä palon syttyessä. Kaikki tuntui käsittämättömältä ja jäi suureksi mysteeriksi kaikille osapuolille.

Kattavaa huolenpitoa Sector Alarmilta

Vaikka hälytysjärjestelmä ei pystynyt estämään itse tulipaloa, sen merkitys oli silti ratkaiseva. Järjestelmän herkkyys ja hälytyskeskuksen erittäin nopea reagointi ovat todennäköisesti vastuussa siitä, että edes osa lemmikeistämme pelastui.

Lisäksi tuli ei päässyt leviämään viereisiin rakennuksiin, mikä olisi voinut aiheuttaa vielä paljon laajempaakin tuhoa. Järjestelmä toimi juuri niin kuin oli luvattu – se ei voinut pysäyttää tulen syntyä, mutta se auttoi minimoimaan vahingot ja pelastamaan sen, mikä oli pelastettavissa.

Tulipaloa seuraavana päivänä hälytyskeskuksesta otettiin meihin vielä yhteyttä ja kysyttiin, miten me jakselimme ja mikä oli lopullinen tilanne. Se tuntui siinä hetkessä merkitykselliseltä - joku välitti ja halusi varmistaa, että emme jääneet yksin kaiken keskelle. Samalla meille kerrottiin, että saisimme myöhemmin korvauksetta uudet laitteet asennuksineen.

Ei yhtäkään yötä ilman hälytysjärjestelmää

Noin neljä viikkoa tulipalon jälkeen tilanne oli vakuutusyhtiön kanssa selvitetty jo siihen pisteeseen, että uskalsimme miettiä tulevaisuutta. Päätös syntyi lopulta melko nopeasti, ja aloimme rakentamaan uutta taloa palaneen paikalle.

Rakennusprosessi osoittautui yllättävän vaivattomaksi ja nopeaksi, sillä päädyimme valitsemaan moduulitalon, joka rakennettiin valmiiksi tehtaan sisällä ja kuljetettiin paloissa tontille. Koska rakentaminen eteni vauhdilla, jouduimme asumaan väliaikaisessa kodissa vain noin puolen vuoden ajan. Jostain syystä emme ottaneet väliaikaisasuntoon hälytysjärjestelmää. Se on ratkaisu, jota olen jälkeenpäin katunut useasti. Juuri silloin, epävarmuuden keskellä, olisimme kaivanneet järjestelmän tuomaa turvaa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Erityisesti kaipasimme sitä arjen helppoutta, jota järjestelmä toi mukanaan. Olimme tottuneet siihen, että lasten ollessa keskenään kotona saattoi kurkistaa valvontakameroista ja varmistaa, että kaikki oli hyvin. Tai että ovien lukituksen pystyi tarkistamaan etänä, jos jokin jäi askarruttamaan. Kaikkein tärkeimmäksi olimme kuitenkin oppineet arvostamaan herkkiä savuilmaisimia ja niiden suoraa yhteyttä hälytyskeskukseen.

Kun uuden kodin valmistuminen alkoi olla lähellä, ryhdyimme jo varaamaan aikaa Sector Alarmilta. Meille oli selvää, että emme haluaisi viettää siellä yhtäkään yötä ilman hälytysjärjestelmää. Kun saimme muuttoluvan perjantaina, jo heti maanantaina Sector Alarmin asentajat saapuivat asentamaan uutta järjestelmää. Uuteen järjestelmään lisäsimme vielä kaksi kameraa aiempaa enemmän. Se päätös ei ole harmittanut hetkeäkään. Päinvastoin, olemme kokeneet olevamme aiempaa paremmin varustautuneita – sekä henkisesti että käytännössä.

Pakettiin kuuluivat myös vesivuotoilmaisimet, joille valitettavasti on ehtinyt tulla jo käyttöä. Meille nimittäin sattui myöhemmin uudessa kodissa iso vesivahinko, ja jälleen kerran järjestelmä osoitti arvonsa. Mutta siitä kokemuksesta voisin kertoa tarkemmin toisen kerran – sillä se jos mikä vahvisti käsitystäni siitä, että oikeanlaiset turvaratkaisut eivät ole ylellisyyttä, vaan välttämättömyys.
Onnettomuudet ovat siis opettaneet perheellemme paljon.

Valvottu hälytysjärjestelmä on sijoitus jota ei kadu

Kaikille hälytysjärjestelmää harkitseville haluaisin sanoa, että suosittelen tätä hankintaa käsi sydämellä. Tätä sijoitusta ette tule koskaan katumaan.

Elämä on arvaamatonta ja usein hektistä. Me voimme suunnitella aikataulumme, rakentaa rutiineja ja tehdä parhaamme suojellaksemme itseämme ja perhettämme, mutta todellisuudessa emme voi koskaan täysin ennustaa, mitä huomenna tapahtuu. Onnettomuuksia, niin pieniä kuin suuriakin, voi sattua milloin vain ja kelle tahansa – joskus silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Hälytysjärjestelmä tuo arkeen mielenrauhaa, jota ei voi mitata rahassa. Se helpottaa elämää, antaa turvaa ja laskee stressitasoja. Kun tietää, että koti on suojattu ja että apua on saatavilla nopeasti, voi keskittyä arkeen ja kaikkeen siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Moni meistä elää jo valmiiksi kovassa paineessa työn, perheen ja velvollisuuksien ristitulessa – minä mukaan lukien – ja juuri siksi koen järjestelmän olevan ennen kaikkea palvelus omalle hyvinvoinnilleni.

Usein ajatellaan, että hälytysjärjestelmä on tarpeellinen vain omaisuusrikoksia vastaan ja suojaa lähinnä varkailta tai murroilta. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että kyse on paljon muustakin.

 Haluatko tietää lisää kodin hälytysjärjestelmästä? Vastaa muutamaan kysymykseen ja saat hinta-arvion kotiisi sopivasta hälytysjärjestelmästä ilman sitoumuksia!

Lue myös: Näin toimii Sector Alarmin hälytyskeskus – tutustu tiimiin turvallisuutesi taustalla